Abiturienttien syväluotaus koettuun ja nähtyyn

Tiistai oli matkamme viimeinen ja ehkä myös tapahtumarikkain päivä. Ohjelmamme oli tiivis ja runsassisältöinen. Tässä kirjoituksessa keskitymme pohtimaan matkaamme Pietarista Viipuriin. Päivän suunnitelma kulki kutakuinkin seuraavasti: aamupäivällä siirtyisimme Viipuriin, reitin mukaillessa jatkosodan loppuaikojen suomalaisten lopullista perääntymistä kannakselta.  Puoliltapäivin nauttisimme lounaan Viipurin Pyöreässä tornissa, ja iltapäivän kiertelisimme sotahistorioitsija Bairin johdolla Viipurissa ja Tali-Ihantalan taistelupaikoilla.

Aloitimme Venäjän-ekskursiomme kotitaipaleen hyvissä ajoin tiistaiaamuna Pietarista. Poistuessamme ruuhkaisesta kaupungista reittimme poikkesi mystisen “trollitehtaana” tunnetun rakennuksen kautta. Viralliselta nimeltään paikka on Internetvalvontavirasto, eikä itse rakennuskaan juuri herätä mielikuvia suuntaan tai toiseen. Kuitenkin virastossa tiedetään työskentelevän ainakin 400 “trollin”, joiden työnkuvaan kuuluu monialainen mielipidevaikuttaminen eurooppalaisten ja amerikkalaisten keskuudessa. Emme pysähtyneet paikalla, vaan opettajamme luennoivat meille opiskelijoille bussista käsin tietojaan ja näkemyksiään virastosta.

Täkäläinen aamuliikenne oli sen verran tukkoista, että jo keskustasta ulospääsy vei busseinemme toista tuntia. Viimein kehäteiden ulkopuolelle päästyämme saimme ihailla silmiä hivelevää Leningrad Oblastin lähiömosaiikkia eri-ikäisine -kokoisine ja ennen kaikkea -kuntoisine rakennelmineen. Kontrasti esikaupungin krumeluureihin oli valtaisa, kun nyt ympäristömme täyttivätkin miljoonakadun loisteen sijaan luonnottoman näköiset lähiöhirviöt täynnä betonibrutalistisia suomaalta kymmenien metrien korkeuksiin nousevia asumissiiloja, joiden välejä täplittivät hoitamattomat joutomaat.

Matkamme edetessä kohti länttä saavutimme pian Suomen vanhan rajan, Siestarjoen, jolle pysähdyimme toviksi. Paikka sinänsä ei ollut kovin näyttävä, mutta nyt sen konkreettisesti nähneenä, tykinkantaman päässä Venäjän kakkoskaupungista, ymmärtää hyvin, miksi Stalin niin hanakasti halusi tätä rajaa lähteä talvisodassa siirtämään.

Noin pari tuntia Pietarista lähdön jälkeen saavuimme Terijoelle. Paikalla on värikäs historia kauppapaikkana kylpyläkaupunkina Suomen suurruhtinaskunnassa. Itsenäisen Suomen aikana paikkaa tituleerattiin jopa “Terijoen rivieraksi”. Komeiden hiekkarantojen hurmaava vaikutus ei ole aikojen saatossa himmennyt, joten nykyään paikka vetää puoleensa venäläistä yläluokkaa loma-asuntoineen.

Kuitenkin varmasti meidän suomalaisisten mielissä sana “Terijoki” assosioituu ensisijaisesti talvisotaan ja Neuvostoliiton perustamaan, suomalaisen Otto Wille Kuusisen johtamaan nukkehallitukseen, “Suomen kansantasavaltaan”. Varjohallituksen perustamisen oli yleinen keino toisessa maailmansodassa, jolla saatiin hyökkäys vaikuttamaan Venäjä-mielisen hallituksen avunannolta.

Vielä ennen päivän pääpysähdyspaikkaamme Viipuria poikkesimme lyhyesti Kuuterselässä muistelemassa  puolustusasemaa, jonka heppoisten taisteluhautojen läpi neuvostoliittolaiset sotilaat rynnistivät jatkosodan loppuvaiheessa.

Matkan aikana opimme etenkin 1900-luvun tapahtumista, jotka vaikuttivat tsaarivallan murenemiseen ja Neuvostoliiton syntyyn sekä siitä, kuinka nykyinen moderni yhteiskunta Venäjälle on syntynyt. Vaikka vuoden 1917 bolsevikkivallankumous on varmasti kaikille tuttu, matka auttoi ymmärtämään vallankumouksen seuraukset konkreettisesti. Pietarissa tämä oli huomattavissa esimerkiksi vieri vieressä seisovista niin tsaari- kuin neuvostoajan rakennuksista.

Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka eri tavalla venäläiset käsittelevät toisen maailmansodan tapahtumia meihin suomalaisiin verrattuna. Tärkeää oli oppia, että jokaisella tarinalla on kaksi puolta: Suomessa harvoin puhutaan niistä kauheuksista, joita koettiin saksalaisten piirittämässä Leningradissa vuosina 1941-44. Matkan aikana syntyi koherentti kuva siitä, minkälaisia historian muokkaamat Viipuri ja Pietari ovat nykyajan Venäjällä ja kuinka yhteenkietoutuneita Suomen ja Venäjän tarinat 1800-luvulta lähtien ovat.

Kirjoittajat: Veronika Konnos, Valtteri Torsti ja Antti Lehtinen